Jäsenkorttikilpailun voittajaksi valittiin yksimielisesti

Saana Hakalan teos Mesmerize me

saana hakala - Mesmerize me

Minulle taide on pitkälti tunteita ja ajatuksen virtaa

Kaikki väriyhdistelmät ja muodot syntyvät vain päässäni ja joskus tuntuu, että pääni vain tursuaa uusia ideoita. Työstän jatkuvasti 5–7 teosta samanaikaisesti. Mesmerize me syntyi puolivahingossa, kuten parhaat teokset yleensä. Mesmerize me kuvastaa sellaista väkevää rakkaustarinaa, jossa pitkäaikainen puoliso tuntuu joka aamu yhtä hurmaavalta.

Olen koulutukseltani opettaja

ja tehnyt luokanopettajan työtä vuodesta 2014 alkaen. Parisen vuotta sitten aloitin maalaamisen harrastuksena vastapainoksi työlle ja kahden pienen pojan äitiydelle, sellaista omaa aikaa. Samoihin aikoihin otin silloisesta virastani virkavapaata, kun pääsin työskentelemään Turun yliopiston leipiin Raumalle. Ohjaavan opettajan työni ohessa tein taidetta kevytyrittäjänä ja myinkin noin kymmenisen teosta kuukaudessa. Idea teosten myymisestä syntyi puolivahingossa. Maalasin uutta teosta olohuoneeseeni ja päätin myydä aiemman pois Tori.fi:ssa. Se meni kaupaksi saman tien. Siitä se lähti.

Kesäloman aikana päätin tehdä elämäni rohkeimman vedon

 ja jätin vakituisen virkani opettajana ja ryhdyin kokopäiväiseksi yrittäjäksi.
Olen hyvä esimerkki siitä, miten päättäväisyydellä, ahkeruudella ja rohkeudella voi saavuttaa mitä tahansa. Saan tehdä sitä mitä rakastan ja hullu hyppäys pois virastani opettajana on ollut elämäni paras päätös.

Taiteeni on hyvin kokeilunhaluista ja vaihtelevaa. En halua lukkiutua yhden tyylin tekijäksi. Taiteessani on paljon samaa kuin minussa itsessäni. Olen herkkä, ujo, hassu, puhelias, räiskyvä, vetäytyvä, romantikko ja rokkari ja näitä kaikkea sulassa sopusoinnussa. Siksi taiteenikin on hyvin vaihtelevaa. Koen tämän olevan hyvä juttu, sillä pidän itseäni hyvin monipuolisena ja asiakkaat uskaltavat kysyä tilaustöissään lähes mitä tahansa. Tiedän teoksen tulleen valmiiksi, kun en näe siitä puuttuvan mitään. Saatan tarkkailla teosta vielä parikin päivää tunteen varmistamiseksi, mutta teokseni tulevat valmiiksi samalla päättäväisyydellä millä ne aloitan.

Teksti: Saana Hakala ja Taru Alho
Kuvat: Peltonen Photography @peltonenphotography
Tutustu Saanan taideteoksiin Instagramissa @saana_hakala_art/

Kolmen parhaan joukkoon sijoittuivat Maria Lehtivaara ja Anna Luostarinen

Maria lehtivaara-pitkospuut

Kerään teosaiheita kuin Hemuli kasveja, jatkuvasti ja sinnikkäästi.

Onneksi useimmilla on nykyään kamera taskussa ja upeat kuvat liikkuvat sosiaalisen median palveluissa jatkuvana virtana.
Olen ideoiden verkkokalastaja, luvan kanssa tietenkin! Kaunis kiitos kaikille, jotka jakavat kuviaan ja tekevät siten verkkomaailmasta kauniin ja inspiroivan.

Olen viime aikoina ollut kiinnostunut valon kuvaamisesta, ehkä yhdistyksen tulevan Valon taikaa -teemanäyttelyn innoittamana. Kliseitä uhmaten, minulle Suomen luonto (ja luonto ylipäänsä) on lähellä sydäntä, rakas ja ainainen inspiraation lähde. Suomen Taiteilijat ry:n jäsenkorttiin, edustamaan suomalaista taidetta, tuntui kuvaavalta valita jokin tunteita herättävä suomalaismaisema. Näillä ajatuksilla lähdin pläräämään läpi inspiraatio- ja referenssikuvakokoelmaani. Olen viime aikoina maalaillut huikean valokuvaajan, Jukka Risikon, kuvien ispiroimana. Jukan kuvista löytyi kerronnallinen pitkospuut -kuva. Lämmin kiitos Jukka Risikolle kuvasta, minun innoitukseni teokseen Pitkospuut. Teos valmistui minulta nopeasti, käytännössä parissa illassa. Piirustus ja maalaus on kiinnostanut minua pikkunaperosta asti. Muistan erityisesti ensimmäisen Ateneum-visiitin ihan tenavana, ja lahjaksi saadun "Taitelijaveljekset Von Wrigth"-kirjan. Tutkin sen miltei puhki ja yritin jäljentää veljesten lintupiirroksia. Onnekseni sain käydä Jyväskylän maalaiskunnan kuvataidekoulua koko lapsuuden ja nuoruuden. Etenkin Saila ja Tuomo Blomqvist oli mahtavia, kärsivällisiä opettajia läpi teinivuosienkin! Lapsuus- ja nuoruusvuosien mahdollisuudet ja kohtaamiset on ihmiselle valtavan tärkeitä.

Minua edelleen sykähdyttää Kaj Stenvallin kantaaottavat teokset, hauskat mestariteosversioinnit, tunnelmalliset maisemat ja mahtava värien käyttö.
Näiden teemojen lisäksi muotokuvamaalaus on aina tuntunut minusta vähän sellaiselta ”kuninkuuslajilta” persoonan, ilmeiden ja eleiden tulkinnan vaikeuden vuoksi.
Yksi siveltimenveto väärään paikkaan, ja malli ei näytä enää itseltään tai ilme muuttuu. Lisäksi kaikki pikkuisen outo ja väärässä paikassa oleva kutkuttaa mukavasti aivoja.

Viime vuosina Emmi Mustosen maaginen realismi on puhutellut minua ja hänen muotokuvamaalauskurssit ovat tulleet minulle tutuksi.
Sitä kautta olen löytynyt ihania maalauskavereita: meillä on nykyisin taidetiimi, Team Vinci! Hyvien opettajien, vertaistuen ja tsemppauksen merkitys on suuri, kaikki taiteentekijät tietävät, miten yksinäistä puurtamista tämä joskus on!
Team Vincin näkemys ja aina avulias perheenjäsenraati ansaitsevat myös kiitoksen Pitkospuut -aiheen nousemisesta ideoista ykköseksi ja näin hyvin sijoittuneeksi teokseksi.

Teksti: Maria Lehtivaara ja Taru Alho
Kuvat: Jukka Risikko
Tutustu Marian taideteoksiin Instagramissa @artsing_jabba/

anna luostarinen-aurinko nousee

Niin kauan kuin muistan, olen aina pitänyt maalaamisesta.

 Maalaustaide on minulle ainutlaatuinen mahdollisuus kohdata oma itseni. Teoksissani suosin naturalismia.
Luonto yleensä ja erityisesti kukat ovat minun rakkaimpia aiheitani. Minulle valo on ratkaisevaa teoksen työstämisessä, nautin maalaamisesta eniten valoisina vuodenaikoina ja annan kauniin luonnonvalon inspiroida työtäni.
Kun ajattelin kilpailua ja aihetta, mikä sopisi Suomen Taiteilijat ry:n jäsenkorttiin, mieleeni nousi suomalainen koivumaisema ja Suomen lipun värit. Halusin sisällyttää teokseeni myös kulta-akryylivärin. Olen lopputulokseen varsin tyytyväinen.

Synnyin Venäjän Karjalassa ja olen asunut täällä Suomessa jo yli 26 vuotta. Opiskelin taidemaalausta Moskovan Maalaustaideyliopiston järjestämillä kursseilla vuosina 1980–1983. Taiteellisen kehitykseni katkaisi vuosiksi pakolaisuus ja uuden kotimaan etsiminen. Löysin tieni Suomeen, iloitsin perheestäni ja lapsistani. Lasten muuttaessa kotoa, siveltimet, värit ja canvas astui takaisin elämääni. Aloin jälleen maalaamaan ja halusin oppia lisää.

Vuosien saatossa olen maalannut lukuisia teoksia erilaisilla tekniikoilla. Viime aikoina naivismi on kiehtonut minua ja olen huomannut sen tulevan mukaan teoksiini.
Olen hyvin utelias ja iloinen viedessäni tyyliäni naivistiseen suuntaan. Haastavinta teoksen valmistumisessa on se viimeisen sivellinveto. Toisinsanoen, en saa kiinni hetkestä, jolloin maalaukseni olisi täysin valmis. Jännitän aina, näyttääkö teos valmiilta seuraavan aamupäivän valossa.

Muutin vuonna 2017 Lahdesta Janakkalaan ja liityin vuonna 2018 Janakkalan kuvataideyhdistykseen. Siitä lähtien olen käynyt lukuisilla heidän järjestämillä maalauskursseilla ja maalannut muutenkin ahkerasti.
Monia töitäni on ollut esillä useissa Janakkalan kuvataideyhdistyksen vuosina 2018–2021 järjestämissä yhteisnäyttelyissä. Olen järjestänyt myös kaksi omaa kuvataidenäyttelyä, ”Kesän värit” vuonna 2018 ja ”Elämää Janakkalassa” vuonna 2021, nämä molemmat Janakkalan pääkirjastossa Turengissa.

Teksti: Anna Luostarinen ja Taru Alho